Utun oikealla nimellä hakemalla voipi juutuupista löytää pari hassunhauskaa juoksuvideota. En kehtaa niitä tähän linkittää, ovat sen verran "edustavia".

Ja vaikka tällä rintamalla on ollut joulunaluskiireiden takia aika hiljaista niin neulerintamalla on ollut tohinaa ihan riittämiin, kun hirveällä paniikilla koitin saada joululahjoja valmiiksi. No osa valmistui ajoissa, osa ei. Tämä äidille Victorian Lace Today-kirjasta tehty huivi ei valmistunut kuin vasta reilu viikko joulun jälkeen :D Lankana on Villa Laurilan alpakka-kainuunharmassekoitus, joka oli muuten aivan ihanaa, mutta kylläkin niin haurasta, että peukut on pidettävä pystyssä ettei huiviin tule reikiä.

Haluaisin tehdä tuollaiset verhot :D

Itselle väkersin käsinkehrätystä ja -värjätystä omasta langasta Citronin.

Sitten ei kun uusi vuosi ja uudet kujeet. Kenties!

Pitkään kaapissa pyörinyt Jaipur Silk Fino (100% silkkiä) oli hankala tikki. Sitä oli 600 metriä, eli liian vähän isoihin huiveihin ja liian paljon pieniin huiveihin. Halusin kuitenkin saada sen mahdollisimman pitkälle hyödynnettyä tulevaan huiviin kokonaan.

Lopulta ei auttanut muu, kuin muokata hieman jotain olemassa olevaa ohjetta. Loppujen lopuksi huivin malliksi valikoitua Victorian Lace Today -kirjan Melon Shawl, johon sitten tosiaan tuli muutama pieni muutos. Ne näkynevät aika hyvin kuvissa. Mallikertoja tähän tuli 59 ja reunus on  sivulta 127, mutta lisäsin siihen muutaman reiän kun tuntui että reunasta tulee muuten liian tukkoinen.

Langan riittäminen olikin sitten melkoinen trilleri. Reunusta aloittaessani jäljellä oli 37 grammaa lankaa, joka tuntui hupenevan ihan hirvittävää vauhtia. Saatte uskoa, että viimeiset viisi senttiä neuloin nopeasti vain saadakseni tietää riittikö se! Ja riitti! Jäihän sitä himputti vieköön muutama metri ylikin! :D

Tuli siitä kaunis kyllä. Ja vaikkei väri ehkä sittenkään ole ihan minun juttuni, niin silkin hohteen ansiosta se tuskin jää kuitenkaan käyttämättä :) pitäähän sitä välillä pukeutua vähän muihin väreihin kun niihin mihin normaalisti.

Mulla oli hetken hieno visio puudelista kuvausrekvisiittana, mutta totesin sen toivottomaksi yritykseksi kun yritin oikeasti saada nämä kaksi järkevän näköisesti yhteiseen kuvaan...

Noin kuukausi sitten tänne muutti uusselantilainen puuvekotin, Ashfordin Traveller. Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Ääntä siitä lähtee melko paljon, mutta kuuleepahan kuinka hommat etenee ;) Taidotkin ovat jo sen verran karttuneet, että seuraavan langan kanssa saatan joutua kaivamaan kaapista samalla tilaamani fast speed adapterin.

Tuulia ei ole suinkaan unohtunut, mutta pikkuhiljaa alan paremmin ymmärtää sen puutteita ja kuinka sitä kannattaa fiksailla. Traveller (jolla ei toistaiseksi ole sen parempaa nimeä, ehkä se tulee sitten kun on tullakseen) haluaisi myös jonkun kivan pintakäsittelyn, mutten ole osannut päättää millaisen.

Neuleita olisi pääteltävänä kasa. Nämäkin molemmat kun ovat jo neuloutuneet :) toisesta tuli hartianlämmitin ja toisesta ruskapipo.

Tuloksena viikonlopusta oli ensimmäiseltä päivältä arvio, että Utu tarvitsee vielä aikaa kehittyäkseen (= EH) ja toiselta päivältä villakoirakasvattajatuomarin jäljiltä lapussa luki Erinomainen, NUOK1, PU1, ROP, SERT, CACIB ja Utulle reipas taputus kylkeen "You're very nice dog!". Harmillista vaan, että kisa ei ollut kovin kova. Meidän lisäksi paikalla oli vain yksi toinen h/a/p isovillakoira. Vähän vähäisempi on tuo kilpailun määrä kuin suositummilla roduilla... latistaa vähän näitä meidän saavutuksia ;)

Ryhmäkehässä käytiinkin sitten näyttämässä kansalle mistä harmaa villakoira on tehty... noin niin kuin mitään eleganttia ja ylvästä puudeliraviahan siellä ei sitten nähty, vaan allekirjoittaneelta enemmänkin lähti niin sanotusti puudeli lapasesta ja siellä esiteltiin laukkaa ja kaikenlaista ryntäystä edellä menevän perään. Pitäisi kai pikkuisen harjoitella... (mutta meillä mennään kyllä aikalailla sillä periaatteella, että lahjattomat harjottelee... ja lukee käyttöohjeita.)

Mutta kästyöuutisiakin on! Niin paljon oikeastaan ettei kaikkea jaksa vielä kertoa, säästellään vähän. Ensimmäisenä kuitenkin suuresta kasvivärjäyskokeilusta, josta jäi oikein positiivinen mieli!

Olipa kerran neljä sukulaisnaista ja iso pata.

Ensimmäiset niistä pääsivät jo puikoillekin:

Samaisella reissulla valmistui myös Novitan vanhoista keristä avopuoliskolle kaulaliina talveksi (ravelry). Josta pitäisi päädyt vielä siivota virkkaamalla, tuli vaan tuota kuvaa katsoessa mieleeni :D

Yritin saada valmiissa langassa mahdollisimman hyvin näkymään topsin kaikki sävyt, mikä ei ihan toivotusti onnistunut, muttei onneksi mennyt myöskään aivan metsään. Juhlin jo tuossa urakan päättymistä, kunnes huomasinkin ostaneeni sitä vielä toisenkin 100 grammaa... Ei siinä mitään, saan sitten pipolle ehkä huivinkin kaveriksi, kunhan joskus jaksan tuonkin kehrätä.

Metrejä tähän kertyi jotain 190. Hieman jäi 100 grammasta vielä kehräämättäkin, kun värttinään ei saanut kerralla enempää ängättyä. Kertasin sen (elämäni ensimmäistä kertaa) kaksisäikeiseksi. Kertaaminen oli helpompaa kuin mitä pelkäsin :D

Topsissa oli siis raitoina sekaisin mustaa, harmaata ja valkoista.

Kävin äidin kanssa pidennetyllä viikonloppulomalla Pariisissa. Paljon tuli käveltyä ja nähtyä. Itselleni ehkä vierailun kohokohdat olivat Academie de Spectacle Equestren ratsastusnäytös Versaillesin linnan talleilla ja sitten yllä olevassa paikassa eli Marie Antoinetten maatilalla käyminen. Päätinkin isona rakentaa tällaisen talon (sikäli mikäli en löydä itseäni Versaillesista ratsastajana) ;) siksi rakennuksista on useampi kuva...

Käsitöiden puolesta tuli imettyä mukaan vaikka mitä. Joistakin näyteikkunoista muistin ottaa kuvia, mutta toisten turistien laukkuja en kehdannut ruveta kuvaamaan ;) kirjoitin sitten ylös ne ideat.

Pitsi on in, kaikesta päätellen :) että leidit kaivakaapa ne kaikki pitsialushameet esille. Hieman ylläolevan tyyppiseen mekkoon ihastuin ja se olisi hintaluokaltaankin ollut sopiva, mutta siitä ei tietenkään ollut kokoja. Nyt koitan päättää tekisinkö sellaisen itse vai tilaisinko sen vain netistä. Viikonlopun kuulluin lause olikin luultavasti, että hei, tuollaisenhan voisi tehdä itsekin! (Niin kuin tuollaisen hameen vanhoista farkuista...) Joo, ja millähän ajalla? ;)

Näitä tyynyjä olen pohtinut vaikka kuin. Mikähän lienee tekniikka, jolla saa tuollaista pintaa.

Puudelipuolesta on sanottava sen verran, että herra puudeli ohitti tällä viikolla kunnioitettavan 1,5 vuoden iän. Sen kunniaksi otettiin puunattu kuva. Ja myöskin siksi, kun pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan uusia Osterin Blue Titanium saksia sekä rouskintaan tarkoitettuja (ja siihen hyvin sopivia) Master Grooming Toolsin saksia. Olin kaikkiin supertyytyväinen, mutta eniten yllätyin siitä kuinka näppärät nuo Osterin kaarevat sakset olivat. Löysin koirasta aika monta paikkaa johon niitä oli hyvä käytellä. Nyt on taas trimmausvälineet hetken aikaa hyvässä kuosissa!

Pari kirpputorinappia ja lankaa. Leikkasin sisävuoreen läpät, jotta pääsin ompelemaan napit kiinni ja kunhan tuo toinenkin kenkä on valmis, niin liimaan ne sitten varovasti takaisin paikoilleen. Ei kovin suuri projekti, mutta olipahan kuitenkin. Kenkiin en ollutkaan aiemmin tuunausvimmoissani kajonnut, kun olen pelännyt ne pilaavavani, mutta yllättävän helppoa se sitten olikin. Nuo kärjen reiät koitan muuttaa vähän vähemmän näkyviksi, kunhan saan jostain käsiini plankkia.

Villakoira-uutisia sivussa sen verran, että Utu-ukko on pärjännyt viimeisissä kolmessa näyttelyssä tosi hienosti olen ROP ja 2 x VSP ! :)

Eihän se ihan pieni projekti ollut, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Olipahan ensimmäinen kirjoneulepaitani :) ja myöskin ensimmäinen neule jonka olen saksinut auki! Sitä viime keväistä pipoa lukuunottamatta johon tuli saksilla vahingossa reikä :D Ompelin steekit (mikähän lienee suomenkielinen termi?) ompelukoneella ja saatoin ehkä harrastaa vähän hätävarjelun liittoittelua, mutta jospa se nyt sitten pysyisi kasassa!

Pienentelin vähän ohjeen kokoa (otin selästä pois yhden kuvion ja hihoista myös), muutoin tämä pienennys johti toivottuun lopputulokseen, yläosa istuu enemmän kuin loistavasti, mutta siis jälleen kerran lantioni on niin leviä, että paidan alanapit irvistelevät... Jospa se venyy käytössä. Nappirivin kanssa kävi  myös vähän hassusti, eli kuviot eivät aivan kaikkialla kohtaa... katsotaan jaksaako sen korjata vaiko ei. Nappien kanssa kävi hyvä tuuri. Löysin tismalleen 12 kappaletta oikean värisiä ja kokoisia nappeja kirpputorilta!

Lankana oli Drops Alpaca, joka sopi projektiin muutoin hyvin, mutta hieman vähemmän karvainen lanka olisi ollut vielä parempi. Ja ohjehan siis oli Designer/Vogue Knittingin talvi-numerosta jos en ihan väärin muista :) Fair Isle Cardigan nimeltään.

Seuraavassa kirjoituksessa palaammekin varmaan takaisin harmaan pariin.

Ensimmäiset kaksi vyyhtiä värttinällä kehrättyä kainuunharmasta ovat valmiit. Yksisäikeistä ovat ja sellaiseksi jäävätkin, sillä pistin ensimmäisen jo keräksi ja puikoille. Tulevan huivin työjälki on kevyesti möykkyistä mutta taatusti persoonallista ;) Grammoja on yhteensä noin 40 ja metrejä laskelmieni (jotka todistetusti ovat harvoin kovin luotettavia) mukaan 330. Huivin valmiiksi saattamiseen joutuu siis varmaan vielä vähän kehräämään lisää.

Aivan ihanan väristä on kyllä tuo kainuunharmaan villa.

Sitten päivän työtavoitteiden pariin, villakoiran pesua ja koulutehtävää. Vai voisikohan niistä luistaa ja neuloa yhden puoli tuntia? Ja ruokaakin pitäisi kohta jo laittaa...