Kääk.

Ensin tuli värttinä. Sitten se ei oikein meinannut lähteä sujumaan ja hautasin koko jutun pariksi kuukaudeksi. Sitten äiti osti kaupan seinältä löytyneestä ilmoituksesta rukin. Siitä puuttuvat rullat. No rullien puuttuessa oli pakko kaivaa värttinä uudelleen esille jotta sain purettua hirvittää kehräämisenopetteluvimmaa. Yhden illan pähkäilin youtuben kanssa värttinä näpeissäni ja lopulta sain sormet tekemään jokseenkin sitä mitä kuuluukin (tai vaikkei tekniikka ehkä olekaan täydellinen, niin lopputulos muistuttaa lankaa)! Enkä koko aikaa enää tapa värttinän liikettä ja saan kuitua suhteellisen sujuvasti nyhdettyä... ei sitä tarviikaan nyhtää naava irveessä kaikin voimin.

Louetin värttinä on kuitenkin aika painava ja minua innostaa ohuen ohut lanka. Pari iltaa sen kanssa harjoittelin ja tänään syödessäni sain leimauksen, jonka jälkeen tein ruuvimeisselin ja vasaran avustuksella hillopurkin kanteen reiän ja kiinnitin sen vanhaan pensselin varteen kiinni. Ja lopuksi lisäsin siihen koukun.

Nyt se on niin kevyt ettei vähän väliä kuulu sellaista "aaarrgghh klonk" ääntä. Ihan hyvin pyöriikin, joskin alkuun on ehkä vähän turhankin kevyt. Mutta sitten kun lankaa alkaa kertymään niin sujuu paremmin.

Kyllähän tämä aika pahasti addiktoi. Niitä rullia odotellessa varmaan kärsivällisyys loppuu.

Kuvakavalkadia: